Top Social

#hellomynameislilli

Koulukartta

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018









Minua instassa seuraavat eivät ole voineet välttyä uusimmalta pakkomielteeltäni. Nimittäin jokunen aika sitten vierailimme Varpublogien kanssa Loimaalla. Tarkemmilla koordinaateilla vierailimme vanhassa Vesikosken koulussa ja siellä suorastaan rakastuin ajatukseen vanhasta koulukartasta! Kaikki tietää sen tunteen, kun käännetään the internet ympäri, kun etsitään jotain tiettyä juttua sieltä. No niin minullekin kävi, mutta oikealla sävytyksellä olevaa karttaa ei vaan tahtonut löytyä.


Thank god for social media! Laitoin etsintäkuulutuksen instaan ja hetken päästä sain useita yhteydenottoja. Kaikkein ihanin yhteydenotto ja tarina koulukartan takaa tuli instan directviestillä opettajalta, joka työskentelee Keravalaisessa koulussa. Hän kertoi, että vanhat koulukartat olivat menossa jo roskalavalle, mutta hän pelasti ne sieltä. En voinut uskoa tarinaa todeksi ja onneksi hän pelasti nämä hyväkuntoiset kartat ja minusta oli ihanaa, että karttarahat menivät hyvään tarkoitukseen suoraan koulun oppilaiden hyväksi. Kävipä muuten niin, että puhuessani töissä kahvipöydässä tätä stooria, niin esimieheni innostui kartoista niin, että hänkin osti Euroopan kartan.


Míelestäni kartan sävyt on "just eikä melkein" sohvan ja muun huoneen kanssa. Ihastelen karttaa ja fiilisten sitä joka kerta olohuoneeseen astuessani.


Ehkäpä olohuone alkaa olla nyt valmis, eikös?


lilli



Loimaa. Idyllistä maaseutumatkailua!

tiistai 27. maaliskuuta 2018


























Viime lauantai oli tuulinen. Vaikkakin elämässäni on nyt ollut tuulisempi jakso ihan noin vertauskuvannollisestikin, niin olipa piristävää nähdä blogikollegoita. Jotain maagista siinä on, että juttu luistaa ja sitä tulee kertoneeksi asioita, jotka ei välttämättä ole aina kaikkein imartelevampia. (Joten pahoittelut arvon blogikollegat tunnepurkauksista, huonoista vitseistä ja kummitusjutuista. Pyydättehän mut mukaan vielä tulevaisuudessakin?)

No asiaan. Tarkoituksena oli siis viettää iltapäivä varpubloggaajien seurassa ja tutustua Loimaan antimiin. Tapasimmekin torilla, josta suuntasimme Torin laidalla sijaitsevaan Lankoon. Kuulimme, että Lankoon kuljetaan entisen juottolan melko kapeita portaita pitkin ja muutama Varpulainenkin on niistä saattanut joskus yön tunteina kulkea.


Itse mietin pitkään, että mitä sitä söisi lounaaksi ja tein päätöksen viimeisten joukossa. Kärsin pahasta annoskateudesta (aina, every time) ja päädyin peuraburgeriin. Ja nyt kaikille bataattiranuista pitäville henkilöille tiedoksi, että Lankosta saa parhaimmat bataattiranskalaiset. Niiden vuoksi voisin ajaa vaikka heti Loimaalle.


Mutta onneksi Loimaalla on muutakin, jonka vuoksi sinne kannattaa ajaa. Ruokailun jälkeen vierailimme Vesikosken Vanhalla Koululla. Idyllinen vanha koulurakennus on muuttunut tunnelmalliseksi ostoskeskukseksi, siellä toimii Annemari's, ihastuttava sisustuskauppa ja suklaakahvila. Tuotteita ja suklaita voi myös tilata heidän verkkokaupan kautta! (Vinkki: Paikan päällä myynnissä myös vanhan koulun opetustauluja huokeaan hintaan)


Koululla toimii myös Kuulto Shop, jonka valikoimista löytyy Marimekot ja Parikat, Niskaset ja merkkilastenvaatteita eli kaikkea sitä mitä tarvitsee. Vinkkinä, että Kuultoshopin verkkokaupassa on kaikki tällä hetkellä -20% (jopa ne Parikat!)


Päivä oli kerrassaan mukava. Loimaalle menemme ihan varmasti kesän tullessa uudelleen ja näiden paikkojen lisäksi vien pojat vierailemaan Sarkamuseoon. Itse en ole aiemmin käynyt Loimaalla, oletko sinä?


lilli



Huono

perjantai 16. maaliskuuta 2018




Ystäväni Milla kirjoitti muutama päivä sitten osuvasti ja ajatuksia herättävästi kulisseista ja somemaailmasta. Näitä samoja asioita pohtii nykypäivänä varmasti lähes kaikki ja eri sosiaalisen median käyttäjiltä vaaditaan erityistä somelukutaitoa. Monet ovat oppineet sitä kantapään kautta.




Olisihan se ihme jos mielen päälle ei kävisi instafeedia selatessa muiden lähes täydellinen elämä. Oiken filtterin kautta kuvattu nopea snapshot arjesta täydellisellä valotuksella ja asettelulla. Kyllä te tiedätte mistä puhun. Ei paljon huumorintajua kysytä, kun nostat katseesi omaan elämään ja siinä ne lapset kiljuu ja huutaa sotkun keskellä ja ruokaakin pitäisi tehdä, mutta hesen drive-in kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta. Kaikilla muilla tuntuu olevan ylimääräisiä tunteja vuorokaudessa.



Sitten tulee se päivä, kun kerron ystävälleni, että nyt on vähän vaikeaa ja hankalaa. Silloin saan vastauksen, että "Ei susta oo saanu yhtään sellaista kuvaa" Ja tottahan se on. Sosiaaliseen mediaan on vaikea kirjoittaa omista epävarmuuksistaan, ongelmistaan tai murheistaan. Lähes kaikki tuntemani ihmiset haluavat pitää kanavansa hyvän mielen paikkoina, vaikka ne ääripään asiat ovat yhtä lailla elämää.


Sitten on niitä ihmisiä, ketkä laittavat silloin viestin, kun sosiaalisen median kanavat hiljenevät. Varovasti he kysyvät, vaikka tietävät jo vastauksen. "Onkohan kaikki hyvin, kun susta ei oo kuulunu mitään?" Usein silloin elämässä kolisee ja tapahtuu. Silloin tulee helposti rajattua elämä pois näkyvistä.

Se on se hetki, jolloin on helppo ahdistua kaikesta näkemästään. Se on se hetki, kun on huono myös kaikessa. Se on se hetki, kun alkaa vertailemaan itseään muihin ja omaa tekemistään muiden tekemisiin. Se on se hetki, kun on kaikkein heikoimmillaan ja kaikkein huonoin kaikessa.



Mikä auttaa ahdistukseen?

Jos mahdollista, pidä sometauko (tällaisina hetkinä katselen vain ig-stoorit. En feedejä lainkaan)

Ajattele itsestäsi lempeästi. (Ei ole ärkevää keskittyä omiin virheisiin tai arvostaa itseään niiden perusteella)

Ole armollinen (pitäisi blogata, pitäisi postata, pitäisi rempata, pitäisi siivota kuvia varten. Olen aloittant kahden viikon aikana lukemattomat kerrat kirjoittamaan. En päässyt kahta riviä pidemmälle, joten lopetin. Päätin, että pistän koneen kiinni ja jatkan kun voimavarat on olemassa)



Elämä ei ole instassa tai blogissa. Se tapahtuu nyt. Juuri tällä hetkellä! Jos jaksoit lukea loppuun asti, niin toivotan hyvää perjantaita ja kivaa viikonloppua! Kommenttilaari on vapaa keskustelulle!

Pataleipä

sunnuntai 25. helmikuuta 2018









Nyt kun olen nukkunut viikonlopun hyvin ja oikeasti levännyt, olen huomannut miten väsynyt olinkaan viime viikolla. Koulupäivät ja matkustaminen olivatkin rankempia kuin olin kuvitellut. Tosin olen varma, että tulevaisuudessa koulupäivät ei ole niin rankkoja, sillä työpaikan vaihtaminen oli melko lailla samaan aikaan kuin koulun ensimmäiset lähipäivät.


Koulujuttuja en ole oikeastaan ehtinyt vielä tekemään yhtään. Jostain pitäisi myös osata ottaa aikaa niihin tehtäviin ja muihin harjoituksiin, jota olisi hyvä treenailla. Eilen aloitin kuitenkin duunaamaan eteistä, sillä se on ollut jo pitkään kesken. Eli päivä meni maalauspuuhissa ja illalla päätimme koululaisen kanssa tehdä pataleipätaikinan, sillä eihän mikään muu ole parempaa sunnuntaiaamuna, kuin itsetehty leipä!


Koululainen sekoitti ainekset ja illan mittaan yhdessä seurattiin miten ja miksi leipätaikina nousi. Tänä aamuna itse hoidin paistamisen ja koululainen odotti nälkäisenä vieressä. Onneksi viimein saimme palkinnon, the leivän ja mutsi aamukahvinsa!


(Pataleipä on tehty Makulehden ohjetta mukaillen. Osa vehnäjauhoista on korvattu ruisjauhoilla ja päälle on laitettu lasten mieliksi siemeniä)


Mahtavinta sunnuntaita!


lilli