lilli - the true story

Viime lauantaina vietin päivää Varpublogit-yhteisön bloggaajien seurassa, sillä 1.9. lähtien olen osa paikallista blogiyhteisöä! Päivä oli antoisa ja meni supernopeasti. Aloitimme päivän workshopilla Aboa Vetus&Ars Novassa, jossa vietimme päivän ensimmäisen osuuden. Lisäksi ruokailimme Bowlerissa ja ehdimme siinä välissä kuvata Turkuaiheisessa valokuvaskabassa!

Ajattelin tämän paljastuksen kunniaksi kertoa hieman itsestäni uusillekin lukijoille. Olen äiti kahdelle pienelle pojalle. Vilkkaiden ja temperamenttisten poikieni lisäksi meidän kotona asuu isompikin mörökölli, nimittäin mun aviomies.

Viime toukokuussa astuttiin isoihin saappaisiin, kun muutettiin 70 vuotta vanhaan omakotitaloon. Vuoden verran etsimme sopivaa taloa ja meillä oli omat kriteerimme. Tärkein oli, että halusimme talon sijaitsevan Turun suurkeskustan alueella ja halusimme, että vanhaa rintamamiestaloa ei oltaisi remontoitu liikaa. Hyvää kannattaa odottaa, sillä viimein eteemme tuli tämä talo, joka tuntui kodilta välittömästi!

Aasinsiltana oli siis se, että ikivanhassa talossa elämme ja tätä me yritämme lapsiperhearjen keskellä remontoida omien taitojemme mukaan. Remontti elää vahvasti blogissa mukana ja odotan sitä päivää, että pääsen myös sisustamaan täällä. Huone kerrallaan. Rakkaudella.

Haluamme remontoida talon vanhaa rakennustapaa kunnioittaen, suosien luonnollisia ja hengittäviä materiaaleja ja tietenkin säästäen mahdollisimman paljon vanhaa.

Eli tervetuloa mukaan #hellomynameislilli-blogin matkaan mukaan ja tähän ikivanhaan taloon, joka blogin temmellyskenttänä toimii!

Nyt kannattaa viimeistään ottaa Varpublogien somekanavat haltuun! (Nettisivut, facebook ja instagram)

Toukokuun lopulla muutimme ja ensimmäinen kuukausi meni siivoamiseen ja talon tyhjentämiseen, pääsimme vasta heinäkuussa pääsimme olohuoneen kimppuun ja sitäkin vauhditti ainoastaan se, että pönttöuunin muuraus oli sovittu heinäkuun lopulle. Tavoitteena oli, että huone valmistuisi ennen töihinpaluutani elokuun loppuun mennessä.

Remontti, valmistuuko se aikataulussa?

Elokuuta on jäljellä enää muutama päivä ja olemme purkaneet seinistä puupaneelit, useamman kerroksen tapettia, pinkopahvit ja gyproc-levyä. Olemme purkaneet korkkilattian, kovalevylattian ja muovimatot. Ja tämän jälkeen päällystäneet seinät huokoleijonalla ja lumppupaperilla. Olemme liisteröineet levyjä ja seiniä, maalanneet seiniä, muuria ja lattiaa.

Tekemättä ei ole enää paljoa. Lattia vaatii toisen maalikäsittelyn ja pönttöuunin ympäriltä pitää maalata tarkemmin kunnon pensselillä. Lisäksi listat puuttuvat. Ja tietysti sähkömies tulee vielä asentamaan pistorasiat ja katkaisimen. Nämä asiat ehditään toivottavasti tekemään ennen elokuun viimeistä päivää.

Mutta komeroiden ovet ovat edelleen vaiheessa. Niissä on viisi maalikerrosta, joten niiden putsaaminen on työn ja tuskan takana. Ja vielä en ole päättänyt millä sävyllä ne tullaan maalaamaan.

Eli valitettavasti ihan valmista ei ehdi tulemaan, Meidän junnu on sairastanut viimeiset neljä päivää, joten emme ehtineet ottaa sellaista loppukiriä, joka oli ajatuksissa.

Mutta eihän se niin vaarallista ole, oletteko joskus kuulleet rintamamiestalosta, jossa remontti olisi ylipäätään valmistunut?

Tänään alkoivat Turun messut Turun Messukeskuksessa. Kävin aamulla katsomassa mitä messuilla oli tarjottavaa tänä vuonna. Viimeksi nykyinen koululainen tykkäsi erityisesti Puolustusvoimien ajoneuvoista sekä hälytysajoneuvoista. Niihin pääsee messuilla tutustumaan ja olivat aikuisestakin mielenkiintoisia. Niitä oli tänäkin vuonna paikan päällä ja vetävät varmasti puoleensa perheen pienempiä. Ihastuin kotieläimiin, joita oli messuhallin ulkotiloissa, lehmiä, miniponeja, pupuja possuja ja vuohia. Eli nähtävää todellakin riitti lapsiperheelle!
Näytteilleasettajia löytyy kaikista halleista ja ulkotilat ovat myös käytössä, ulkoa löytyy myös Sotilaskodin munkit (nam!)  Eli jos viikonlopun suunnitelmat on vielä auki, niin suosittelemaan lähtemään messuille!

Lähes kaikki ovat ihmetelleet ääneen seinämateriaalimme valintaan olohuoneessamme. Lumppupaperista en itsekään ollut kuullut kovin paljon aiemmin, mutta materiaali tuli tutuksi, kun aloin tutustumaan perinnerakentamisen saloihin. Lumppupaperi on ollut hyvin yleinen materiaali 1800-luvun hirsitaloissa ja sopii hengittävyyden ansiosta myös erinomaisesti rintamamiestaloon.









Materiaalina lumppupaperi on miellyttävä käsitellä ja sen kanssa ei voi epäonnistua. Toki työvaiheita on monia, varsinkin meillä, koska ulkoseinien sisäpuolella laudoituksen päällä on huokolevy, joka imeee liisteriä kuin sieni. Huokoiset levyt on liisteröity muutamaan otteeseen ennen lumppupaperin laittamista ja puulla olevat seinät on käsitelty siten, että puun päälle on liisteröity ohut sanomalehti. Mikäli sanomalehteä ei haluta käytää, niin kannattaisi maalata puupinta tai ainakin liisteröidä, jotta maalinkulutus ei olisi myöhemmin niin suuri.

Lumppupaperi leikataan tai revitään haluttuun kokoon. Perinteisin koko on 50x60 ja itsekin revin suunnilleen tämän kokoisia paloja ainakin suurimmaksi osaksi. Lisäksi revin pienempiä palasia joukkoon antamaan vähän ilmettä. Paperi kiinnitetään muovittomalla liisterillä ja annetaan kuivua. Vedin vielä viimeiseksi liisteri-vesiseoksella koko seinän. Tämän jälkeen seinän annetaan kuivua ja kuivuttuaan pinta on valmis maalattavaksi.

Lumppupaperi on perinteisesti maalattu pellavaöljymaalilla. Me ostimme kalkkikaseiinijauhetta, joka sekoitetaan veteen. Päädyimme kalkkimaaliin, koska sen sävy ei muutu seinissä kuten pellavaöljymaali. Se kellastuu öljypohjansa vuoksi jollei sitä sävytä. Emme halunneet sävyttää maalia, koska lattiat tulee harmaan sävyllä enkä halua ottaa riskiä, että seinien väri muuttuisi ihan hassuksi. Lisäksi kalkkijauhe oli huomattavasti huokeampaa, joten olen tyytyväinen valintaamme!

Lumppupaperi ja kalkkimaali erityisesti antaa mattaisen ja silkinhienon tuntuman seiniin ja sopii hyvin hieman kiiltävän lattian kanssa yhteen.


Oletko kuullut lumppupaperista aiemmin?

Käynnistin juuri instagram-tililläni arvonnan, jossa voit voittaa liput Habitareen 13.-17.9. Käy siis kommentoimassa kenen kanssa haluaisit päästä viettämään mukavaa messupäivää!

Arvonnan löydät täältä

Huh mitä päiviä takana! Koulujen aloitus ja päivähoidon aloitus olivat rankempia, kuin olisin ikinä uskaltanut kuvitella. Toivon, että poikien arki tasaantuu pian ja elämä pääsee arjen rataksille. Olen ollut viimeisen viikon mahdollisimman paljon poikien kanssa. Pitänyt lähellä, jutellut, leikkinyt ja ollut läsnä. On ollut piristävää olla pois älylaitteiden otteesta ja suosittelen sitä ihan kaikille!

Ennen koulujen alkua kävimme metsässä koululaisen kanssa. Joka syksy valmistan kanttarellikeittoa ja syönkin sen loppujen lopuksi ihan itse. Tällä kertaa poikkesin perinteestä ja valmistin kanttarellirisottoa. Koululaisen kanssa sitä syötiin pyöreän pöydän ympärillä ihan kaksisteen huolimatta koululaisen ennakkoluuloista. Ennen ruokailua yläkerrasta nimittäin kuului lausahdus: "Iskä, mua kyllä vähän epäilyttää ne sienet.."

Risotto on valmistettu tällä ohjeella.

Ensi viikolla polkaisen käyntiin pienen arvonnan! Ja toivottavasti pääsen taas pian kertomaan remppakuulumisiakin!

Talon kellarissa oli edellisten asukkaiden jättämiä pärekoreja. Ja niitä on tosiaan moneen eri lähtöön ja monia eri kokoja. Jättikori nökötti vanhan höyläpenkin vieressä talon kellarissa. Olin aika innoissani siitä, mutta päivänvalossa huomasin sen olevan kulmista rikki, värjäytynyt ja nuhjuinen.

Blogeissa olen nähnyt viime aikoina miten vanhoja pärekoreja on maalattu ja ne ovat olleet todella raikkaan näköisiä ja samaa ajattelin kokeilla tämän korin kohdalla. Maalina käytin valkoista kalustemaalia ja kori on maalattu kaksi kertaa.

Kori tulee sijoittumaan pönttöuunin viereen lattialle ja siihen on hyvä tuoda puita ja pieneksi pilkottuja sytykkeitä. Korin sisälle taittelen valkoisista kestokasseista sytykkeille ja pienemmille puille omat säilytyspussinsa.

Tällä hetkellä ahkeroimme seinien kanssa ja on mukavaa, että monista työvaiheista huolimatta niissäin pinnoissa tapahtuu edistymistä. Pienenä kannustimena porasimme Hakolan Lempihyllyn jo muuriseinälle. Poratessa pöly sotki hieman muuria ja  se pitää paikata, mutta samalla maalaamme savupellin ja hormin eteen tehdyn valun muurimaalilla.

Lempihylly sopii paikalleen uskomattoman hyvin. Lisäksi sai taas uutta potkua liisteröimiseen, kun näkee pienen aavistuksen siitä miltä valmiina näyttää!