#hellomynameislilli

Nyt kun olen nukkunut viikonlopun hyvin ja oikeasti levännyt, olen huomannut miten väsynyt olinkaan viime viikolla. Koulupäivät ja matkustaminen olivatkin rankempia kuin olin kuvitellut. Tosin olen varma, että tulevaisuudessa koulupäivät ei ole niin rankkoja, sillä työpaikan vaihtaminen oli melko lailla samaan aikaan kuin koulun ensimmäiset lähipäivät.


Koulujuttuja en ole oikeastaan ehtinyt vielä tekemään yhtään. Jostain pitäisi myös osata ottaa aikaa niihin tehtäviin ja muihin harjoituksiin, jota olisi hyvä treenailla. Eilen aloitin kuitenkin duunaamaan eteistä, sillä se on ollut jo pitkään kesken. Eli päivä meni maalauspuuhissa ja illalla päätimme koululaisen kanssa tehdä pataleipätaikinan, sillä eihän mikään muu ole parempaa sunnuntaiaamuna, kuin itsetehty leipä!


Koululainen sekoitti ainekset ja illan mittaan yhdessä seurattiin miten ja miksi leipätaikina nousi. Tänä aamuna itse hoidin paistamisen ja koululainen odotti nälkäisenä vieressä. Onneksi viimein saimme palkinnon, the leivän ja mutsi aamukahvinsa!


(Pataleipä on tehty Makulehden ohjetta mukaillen. Osa vehnäjauhoista on korvattu ruisjauhoilla ja päälle on laitettu lasten mieliksi siemeniä)


Mahtavinta sunnuntaita!


lilli

Hei arvatkaas mitä uutta meillä on olohuoneessa? Vihdoin ja viimein saimme tehtyä päätöksen sohvan kankaasta ja väristä. Aikojen alusta asti on ollut selvää, että sohvamalli on Hakolan Lazy. Kävimme Raision Lundian myymälässä vielä koeistumassa sekä lazyn, että cosyn ja päätös oli tämän jälkeen selkeä.


Kankaan tosin ei pitänyt olla sametti eikä värin okra vaan vaaleanpunainen. Sävy muuttui viime metreillä, mutta hyvä näin! Ja lazyyn saa ostettua myöhemmin irtopäällisiä, joten sohvan ilmeen vaihtaminen käy helposti niin halutessaan.


Koko perhe on ottanut sohvan vastaan hyvin. Kaksivuotias ei aluksi olisi halunnut edes kokeilla miltä uusi sohva tuntuu, mutta ensimmäisenä iltana nukahti sohvalle eli pehmeys vei viimein voiton. Ja pehmeä sametti todella onkin. Tuntuu, että se kruunaa ja viimeistelee olohuoneen ilmeen!


Sävykin sopii hyvin 70 vuotta vanhaan taloon. Vai mitä olet mieltä?


lilli

Vierailin tänään melko pikaisella aikataululla messuilla nuorimmaisen lapsen kanssa ja niin kuin hyvin uskotte, kaksivuotiaan kanssa saa kiertää messut melko nopeasti läpi.

Ensimmäisenä suuntasin D-halliin, jossa on sisustusmessut. Halusin nähdä blogitalon ja toki muunkin tarjonnan. Toivottavasti tulevaisuudessa myös D-halli täyttyisi enemmän nimenomaan sisustuspuolen näytteilleasettajista. Tällaisenaan messut painottuvat selkeästi enemmän rakennukseen ja remontointiin.

Vaikka meilläkin on monta eri kohdetta kotonamme, jotka vaativat remontointia ja olisi ollut mukava tutustua messutarjouksiin enemmänkin, niin junnun kanssa se ei ollut niin helppoa. Ja meidän hitaaseen tyyliin on hyvä saada yksi kohde valmiiksi ennen kuin alkaa suunnittelemaan seuraavaa! Joten tämänpäiväinen reissu olikin oikeastaan silm'ys tämänhetkisiin trendeihin.

Blogikodissa oli nähtävissä värejä, heiniä ja oli mukava huomata Hakolan tuotteita eri huoneissa! Blogikotia olivat tänä vuonna rakentamassa Voikukkapelto, Kotilaituri, Pikkutalo ja Villa Puomi

Messut vielä tänään Turun Messukeskuksessa 10-17.

lilli

Facebookin puolella rikoinkin jo radiohiljaisuuden messulippuarvontojen kanssa ja nyt aion rikkoa hiljaisuuden täällä bloginkin puolella. Niinhän se on, että välillä elämä tapahtuu. Silloin pitää ottaa hetki iisimmin ja keskittyä. Viime viikolla vietin viimeiset päivät työpaikalla, joka oli tuttu ja turvallinen. Vaikka muutos olisi kuinka mieluinen, on työpaikan vaihtamisessa aina henkinen stressi ja silloin pitää kuunnella kehoa ja rauhoittua!

Viikonlopun vietinkin rauhassa kotona lepäillen ja kuvailin kotona viherkasveja. Vitsit miten mahtavaa, että valoa suorastaan tulvii kotiin!

Kuka olisi uskonut, että saan tehdä tulevaisuudessa työtä valokuvauksen parissa? Mahtava esimerkki  siitä, miten yllättävää elämä voi olla ja oikeastaan kaikki on mahdollista jos vain kulkee unelmiaan kohti.

Tällä hetkellä olen juuri siinä tilanteessa, missä haluaisinkin olla. Tällä hetkellä mulla on kaikki mitä uskallan toivoa. ((Edit: elämä tapahtui taas kesken kirjoittamisen! Koululaisella lämpöä 37,5 astetta.))

Huippua viikkoa kaikille, kohti unelmia!

lilli