On ollut mielenkiintoista huomata miten omat ennakko-odotukset ja todellisuus ovat kohdanneet toisensa yllättävälläkin tavalla todellisessa elämässä. En tiedä pystytyykö vanhan talon asukkaat samaistumaan tai löytämään pintaa siitä, miten ajatusmaailma on muuttuneet oikeastaan ihan kaikessa asumiseen liittyvissä asioissa.
Pystyn samaistumaan hyvin turhautumiseen, joka on läsnä instagramia selatessa. Kun silmiin osuu ainoastaan muiden tehokkuus, stailatut pienet kauniit yksityiskohdat ja nopean remontoinnin tulokset, on vaikea olla itselle armollinen. Kun ajatukset vilisevät päässä, miksi mä en saa aikaiseksi noin paljon? Silloin jää kaiken sen suorittamisen paineen alle eikä oikeastaan tiedä enää mistä edes aloittaa. Sitten kuuluu se ääni sieltä omasta päästä, "Tää on se mitä halusit ja mitä tilasit"
Alla muutama ajatus ennakko-odotuksista ja todellisuudesta vähän kärjistettynä. Ja sitten se herääminen siihen, että rintamamiestalo on elämäntapa ja tämä ei tule koskaan olemaan valmis, kunhan olisi kaide rappusissa ja työkalut poissa silmistä.
Ennakko-odotus:
Ajattelin, että kun asumme omassa talossa, on ihanaa rempata taloa pikku hiljaa ja ei sillä väliä missä aikataulussa, kun ainakin sitten olemme lopullisessa määränpäässä eikä tarvitse tilapäisessä asumismuodossa. Tarkoitan siis sitä, että ei ole kiire saada kotia kuntoon kiireellä. Vaan mulla on loppuelämä aikaa saada tästä juuri sellainen kun haluan.
Todellisuus:
Kisäväsymys. Kaikki paikat on rempallaan. Tavaroilla ei ole omaa paikkaa. Joka puolella on viimeistelemätöntä ja revittyä pintaa. Sosiaalisen median kuvavirta ahdistaa. Kaikkien vanhojen talojen kauniit ja harmoniset kuvat ahdistaa. En tiedä millä värillä maalaan seinät, listat koska en pysty luottamaan omaan makuuni tai näkemyksiini. Tai niissä jutuissa, mitä en itse osaa, tarvitaan ulkopuolista apua ja on vaikea löytää tekijää.
Ennakko-odotus:
Ihanaa, kun ollaan omassa talossa niin voidaan kutsua kylään ihania ystäviä ja perhettä.
Todellisuus:
Kaikki kysyy, että mitä olette remppailleet, mitä olette tehneet? "No ei täällä ole taphtunut mitään viiteen kuukauteen" Ahdistaa, kun hommat ei etene enkä osaa pyytää ketään kylään sen takia, että täällä on kaikki rempallaan, sotkussa ja sekaisin.
Ennakko-odotus:
Vanhhoissa taloissa on niin ihanan tunnelmallista ja aina tekemistä. Mutta ei se haittaa, niitä sitten vaan korjataan pikkuhiljaa.
Todellisuus:
"Mikäköhän ääni toi oli?" "Vuotaako ränni?" "Miksiköhän toi kuisti vajoaa koko ajan?" "Nouseekohan tuolta kellarista kosteus rakenteisiin?" "Noniin, meniköhän maalämpökone rikki?"
Pystyykö kukaan samaistumaan näihin ajatuksiin?
lilli
